Sukukatokerroin kertoo perimän vaihtelusta eri tavalla kuin sukusiitosaste ja sen avulla voidaan arvioida yksilön perimän vaihtelun määrää. Suurin sukukatokerroinluku on 100 %, mikä tarkoittaa sitä että kaikki mahdollinen geeniaines on tallella. Luvun alentumien kertoo menetetyn perimänvaihtelun määrän.
Sukukatokerroin lasketaan todellisten ja mahdollisten esivanhempien suhteena esimerkiksi 5 polven sukutaulussa. Esimerkiksi 5 polven sukutaulussa on maksimissaan 62 mahdollista erilaista esivanhempaa. Jos sukutaulusta kuitenkin löytyy vain 31 eri kissaa, tarkoittaa se sitä, että puolet perimästä on jo menetetty. Mitä pienempi sukukatokerroin on, sitä enemmän geneettisestä muuntelusta on menetetty, siinäkin tapauksessa, että sukusiitosaste on 0 %.
Toisin kuin sukusiitosasteen, kannattaa sukukatokertoimen siis olla mahdollisimman korkea. Monella koirarodulla yhdistelmän sukukatokerrointa on jo rajoitettu ja se ei saa olla alle 90 %. Tämä tarkoittaa, että viiden sukupolven sukutaulusta tulisi löytyä ainakin 56 eri isovanhempaa 62 mahdollisesta isovanhemmasta. Sukusiitosasteen ja sukukatokertoimen suhde ei ole suoraviivainen, sillä mitä sukusiitetympi eläin on, sitä alhaisempi on sen sukukatokerroin ja kahden sukusiitetyn yksilön jälkeläisen (vaikka vanhemmat eivät olisi toisilleen sukua) sukukatokerroin ei voi nousta kovinkaan korkeaksi.
Sukukatokertoimen hyvä puoli on, että se kertoo perimän vaihtelun määrästä yhdistelmissä eri tavalla kuin sukusiitosprosentti. Sukusiitosprosentissa ei näy erisukuisten vanhempien sukusiitos, mutta sukukatokertoimessa vain toiselta puolelta tuleva sukusiitos laskee heti sukukatokerrointa.