PKD on perinnöllinen varsin myöhään kehittyvä tauti. PKD muodostaa munuaisiin nestetäytteisiä rakkuloita (kystia), jotka valtaavat tilaa munuaisista ja aiheuttavat häiriötä kissan aineenvaihdunnassa. Munuaisten lisäksi kystia voi muodostua mm. maksaan ja kohtuun. Kissan PKD-taudin fenotyypissä potilas on 3-10-vuotias kissa (keskiarvo kuusi vuotta), jolla on suurentuneet munuaiset ja vaihtelevan asteista munuaisten toiminnanvajausta, runsasta juomista, runsasta virtsaamista, pahoinvointia, painon menetystä, ruokahaluttomuutta, väsymystä, masennusta ja verivirtsaisuutta. Todennäköisesti oireita kissalle alkaa syntyä vasta siinä vaiheessa, kun kystat ovat vallanneet suurimman osan munuaisten perustoiminnoista. Munuaisarvoissa PKD:n aiheuttamat muutokset alkavat näkymään vasta kun 2/3 osaa munuaisten perustoiminnoista on jo menetetty. PKD on kissan oletettavaa elinikää lyhentävä, kuolemaan johtava tauti, mutta yksilölliset erot kissojen välillä ovat suuret. Tautia tavataan molemmilla sukupuolilla ja se periytyy sekä kollin että naaraan välittämänä. Tavallisesti sairaus esiintyy ainakin toisella sairaan yksilön vanhemmista. Sairaan yksilön jälkeläisillä on kullakin 50% riski periä sairaus. Tauti voidaan todeta ultraamalla sekä dna-testillä.