Maine Coonin alkuperästä on monenlaisia tarinoita.
Tunnetuin lienee legenda Maine Coonin synnystä pesukarhun ja kissan risteymänä. Ensimmäiset Maine Coonit olivat ruskeatiikereitä, joiden tuuhea raidallinen häntä muistutti erehdyttävästi pesukarhun häntää. Lisäksi tunnettiin Maine Coonin mieltymys veteen sekä kissalle tyypillinen tapa nousta takajaloilleen ympäristöä tarkkaillessaan. Tästä virheellisestä oletuksesta juontaa myös kissan nimi: racoon tarkoittaa pesukarhua ja Maine viittaa Yhdysvaltojen koillisimpaan osavaltioon.
Uskottavin kaikista tarinoista perustuu teoriaan, jonka mukaan Maine Coonit ovat syntyneet luonnon valinnan tuloksena. Asutuksen levitessä Amerikkaan kulkeutui laivoissa kaikenkarvaisia kissoja uudelle mantereelle, joka alunperin oli kissaton. Nykyinen Maine Coon on siis kaikkien näiden laivakissojen jälkeläisistä syntynyt risteymä. Mainen ankarat talvet ja kylmä, kova ilmasto tekivät Maine Coonista vahvan ja vastustuskykyisen kissan. Maine Coon on julistettu Mainen osavaltion kansalliskissaksi 10.4.1985.
Maine Coon on pysynyt geneettisesti muuttumattomana jo yli 150 vuotta. Maine Coon on itsestään, luonnollista tietä syntynyt rotu – se ei siis ole ihmisen aikaansaama risteytys.
Ensimmäiset kirjalliset maininnat Maine Coonista löytyvät vuodelta 1861 kirjasta The Book of the Cat. 1900-luvun alussa alettiin Yhdysvaltoihin tuoda persialaisia ja siamilaisia. Oma rotu Maine Coon unohdettiin lähes tyystin seuraaviksi 50 vuodeksi. Vähitellen Maine Coonit hävisivät näyttelyistä; niitä pidettiin maalaiskissoina, jotka eivät sopineet “kissa-aatelin” joukkoon. 60-luvun lopulla maailman kissajärjestöt vihdoinkin hyväksyivät “maalaisserkun” joukkoonsa. Eurooppaan ensimmäiset Maine Coonit tulivat vasta 70-luvun puolivälissä, ja Suomeen ensimmäiset saapuivat vuonna 1989.
Maine Coonien ulkonäkö on muokkautunut jonkinverran vuosien aikana jalostuksen myötä. Kasvattajien tuleekin suorittaa tarkkaa valintaa ja käyttää jalostukseen ennen kaikkea terveitä, vahvoja yksilöitä. Maine Coonin kasvojen tulee olla keskipitkät, poskipäät ovat korkeat, kuono selvästi kulmikas (ei kolmiomainen) ja leuka voimakas. Korvien tulee olla suuret, ja niiden sisällä on karvatupsut. Korvat sijaitsevat korkealla päälaella noin korvan tyven mitan etäisyydellä toisistaan. Silmät ovat suuret, ja ne sijaitsevat kaukana toisistaan lievästi vinossa asennossa. Maine Coonin silmissä pitää olla se kuuluisa “pöllönkatse”.
Vartalon tulee olla lihaksikas, rintakehän laaja. Vartalo on pitkä ja kokonaisuutena suorakaiteelta vaikuttava. Suhteellisen pitkät jalat ovat vahvat ja lihaksikkaat, takajalat eivät saa olla korkeammat kuin etujalat. Tassut ovat leveät, pyöreät, ja varpaiden välissä on oltava karvatupsut. Häntä on yhtä pitkä kuin kissakin ylettyen hartioihin, juurestaan leveä ja loppua kohti kapeneva. Häntäkarvat ovat aina tuuheat ja pitkät. Turkki on tuuhea, lyhyt hartioilta, pitkä vatsan kohdalta ja takajaloissa. Kaulus on toivottava (usein kaulus saattaa kasvaa vasta 1 vuoden iässä). Turkin tuuheus ja jopa pituus vaihtelevat vuodenaikojen mukaan. Selviä virheitä kissalla ovat kaikkialta tasapitkä karva, hento ruumiinrakenne sekä “leuattomuus”. Maine Coonit ovat suuria ja voimakkaita kissoja. Urokset voivat painaa 6 – 8 kg, naaraat yleensä 4 – 5,5 kg. Maine Coon on täysikasvuinen vasta noin 4-vuotiaana.
Maine Cooneja tavataan kaikissa väreissä ja väriyhdistelmissä: löytyy kuviollisia (tabbyt, tiikerit, täplikkäät), yksivärisiä, hopeita ja savuja. Nämä kaikki löytyvät joko valkoisella tai ilman.
Maine Coonit jaetaan Fife näyttelyissä 9 eri väriryhmään
Värille ei aseteta mitään rajoituksia, ainoana toivomuksena on, että värien tulisi olla voimakkaita ja varsinkin ruskean tulisi olla lämmin. Vuoden 2008 alussa Fife näyttelyissä aletaan arvostelemaan myös turkin väritystä, josta maksimi pisteet ovat 5p. Naamiokissojen väritystä ei kuitenkaan hyväksytä. Tassunpohjien ja nenän tulee valkoisilla ja punaisilla kissoilla olla vaaleanpunaiset, kun taas tummiin väreihin kuuluvat ruskeat tassunpohjat ja nenä.
Maine Coonit ovat kilttejä, leikkisiä ja oppivaisia. Maine Coon kiintyy omistajaansa, ja sen hellyydenpuuskat ovat myrskyisän voimakkaita. Maine Coon tarvitsee huomiota ja leikkitoverin; ne pitävät siitä, että ympärillä on menoa ja meininkiä ja osaavat myös järjestää sitä. Yksin ollessaan ne pitkästyvät helposti. Maine Coonit ovatkin yleensä hyvin sosiaalisia ja elävät sovussa muiden kissojen ja koirienkin kanssa. Ei ole harvinaista, että Maine Coon -naaraat hoitavat yhdessä pentujaan, ja on jopa kuultu Maine Coon -isänkin osallistuneen pikku kisujen hoitoon.
Maine Coon sopii alkuperästään huolimatta hyvin sisäkissaksi. Kissaa ei kenenkään pitäisi päästää juoksentelemaan vapaasti, sillä vaara vaanii aina. Maine Coonin päästäminen vapaaksi ulos on erityisen vaarallista, sillä sen metsästysvaisto on voimakkaasti kehittynyt ja sen reviiri voi olla ällistyttävän suuri. Näin ollen se voi helposti kulkeutua hyvinkin kauaksi kotoaan. Maine Coonit pitävät kuitenkin ulkoilusta lasitetulla/verkoitetulla parvekkeella, ulkotarhassa tai valjaissa ulkoilemalla.
Maine Coonit ovat innokkaita kiipeilijöitä; onkin tärkeää, että sillä on käytettävissään korkea kiipeily/raapimispuu, jota pitkin kissa sujahtelee ylös alas – aina pää edellä. Maine Coonin leikit muistuttavat usein koiran leikkejä, se rakastaa kaikenlaisia takaa-ajo- sekä piilo- ja vaanimisleikkejä ja noutaa mielellään tavaroita.
Vuosi | Kpl |
2023 | 433 |
2022 | 489 |
2021 | 527 |
2020 | 423 |
2019 | 595 |
2018 | 485 |
2017 | 542 |
2016 | 469 |
2015 | 624 |
2014 | 553 |
2013 | 561 |
2012 | 611 |
2011 | 399 |
2010 | 533 |
2009 | 460 |
2008 | 477 |
2007 | 312 |
2006 | 305 |
2005 | 279 |
2004 | 222 |
2003 | 161 |
2002 | 125 |
2001 | 126 |
2000 | 117 |
1999 | 111 |