Geenitutkimuksessa tarvitaan DNA:ta. Geenit löytyvät DNA-ketjusta, joka kissalla muodostuu noin 1,6 miljardista emäsparista. Ihmisen DNA-ketju on pidempi, 3 miljardia emäsparia. Soluissa DNA pakataan kromosomeihin, joita kissalla on 38 paria, ihmisellä 23.
DNA:ta voidaan eristää erilaisista näytteistä, kuten verestä, kudoksesta, karvoista ja syljestä. Tutkimuskäytössä suosimme verinäytteitä, sillä siitä saatu DNA:n määrä ja laatu on parempi kuin karva- tai sylkinäytteestä saatava.
Geenitutkimuksia varten olemme perustaneet kissojen DNA-pankin tutkimuslaboratorioomme Biomedicum Helsinkiin, Helsingin yliopistoon. Tutkimukselle toimitetut näytteet tallennetaan DNA-pankkiin. Kissan ja omistajan tiedot tallennetaan suojattuun tietokantaan.
Laaja näytemäärä päivitetyin terveystiedoin yhdistettynä tietoihin muista kissan ominaisuuksista (esim. käyttäytyminen) mahdollistaa lukemattomat erilaiset geenitutkimukset. Näytteitä kerätessä olemme usein tilanteessa, että sukutaulun kriittinen kissa on saatettu lopettaa tai menehtyi hiljattain, eikä näytettä ole enää mahdollista saada. Tämä on erityisen yleistä vakavien sairauksien kohdalla eri roduissa. Mitä enemmän näytteitä saadaan, sitä nopeammin tutkimus edistyy.
DNA-pankki on tulevaisuudessa todella hyödyllinen perinnöllisten sairauksien ja ominaisuuksien tutkimisen suhteen. Kissoista tullaan tulevaisuudessa tutkimaan sairauksien lisäksi monia muitakin rotutyypillisiin piirteisiin liittyviä asioita ja niiden tutkiminen on mahdollista vain laajasta DNA-näytemäärästä.
Lue asiasta lisää osoitteessa http://www.kissangeenit.fi/ ja infoa DNA-pankista osoitteesta http://www.kissangeenit.fi/tutkimuksesta/dna-pankki/