Maine Coon -rodulla esiintyy perinnöllistä lonkkavikaa eli lonkkadysplasiaa. Lonkkaniveldysplasia on synnynnäinen lonkkanivelen kehityshäiriö, jossa kissan lonkat ovat löysät, eivätkä reisiluun päät sovi täydellisesti lonkkamaljoihin. Pahanlaatuisena tämä sairaus on kissalle kivulias. Kissat ovat taitavia peittämään kipua (liittyy alkukantaiseen selviytymisviettiin) eivätkä mielellään näytä sitä ihmiselle, joten ne voivat kärsiä kivusta vaikka oirehtiminen ei ole silminnähtävää (nilkutusta, ontumista).
Lonkistaan kipeä kissa voi liikkua vähemmän ja varovaisemmin. Lievää lonkkadysplasiaa sairastava kissa ei välttämättä kärsi kivusta lainkaan. Dysplasia altistaa usein nivelrikolle. HD periytyy polygeneettisesti ja resessiivisesti. Kaksi normaalilonkkaista kissaa voi siis saada pennun, jolla esiintyy lonkkavikaa ja myös lonkkavikaiset kissat voivat saada tervelonkkaisia pentuja. Kuitenkin, mitä terveemmät lonkat vanhemmilla on, sitä vähemmän syntyy lonkkavikaisia pentuja. Lonkkavikaisuus voi olla myös perinnöllisyyden lisäksi sekundaarista eli esimerkiksi ruokintaperäistä (mm. yksipuolinen ruokavalio, liian vähäinen kalkinsaanti).
Nivelrikko on tila, jossa nivelen pehmusteena toimiva rusto kuluu. Tämä ruston kuluma aiheuttaa luiden hankaamista toisiinsa ja sitä kautta myös kipua. Nivelrikko voi kehittyä ilman varsinaista syytä, käytön aiheuttaman kuluman takia. Kissan nivelrikon oireita voi helpottaa kotona esimerkiksi glukosamiinivalmisteilla, kalaöljyllä, venyttelyllä ja liikunnalla. Lisäksi kissan kanssa voi käydä esim. fysioterapiassa, laserhoidossa, akupunktiossa tai vaikka uimassa, jos kissa ei pelkää. Lonkkaniveldysplasiaa ja nivelrikkoa voidaan hoitaa myös leikkauksella. Nuorille kissoille (alle vuoden ikäisille) voidaan tehdä lonkkamaljakon kääntöleikkaus (triple pelvic osteotomy), jossa lonkkamaljakkoa käännetään ulospäin jotta reisiluun pää istuisi paremmin maljaan. Tätä ei tosin ainakaan koirilla voi tehdä sellaisille yksilöille, joilla on jo nivelrikkoa. Alle kuuden kuukauden ikäisille kissoille voidaan tehdä häpyluun ruston lämpöluudutus (juvenile pubic symphysiodesis). Tällä estetään häpyluun kasvu. jolloin lonkkamalja kääntyy itsestään kasvun aikana paremmin reisiluun pään päälle. Aikuisilta kissoilta voidaan poistaa reisiluun pää ja kaula. jonka jälkeen poistetun reisiluun pään tilalle kasvaa valenivel. joka on usein hyvin kivuton. Aikuisille kissoille voi asettaa myös lonkkaproteesin. Tekonivelleikkaus on todennäköisesti kallis. mutta yleensä lopputulos on erittäin hyvä. Leikkausta ei kannata tehdä. jos kissan kipu pysyy muilla keinoilla kontrollissa ja elämänlaatu hyvänä.
Kaikkien kasvatukseen käytettävien kissojen lonkkia suositellaan röntgenkuvattaviksi. Röntgenkuvat voi lausuttaa virallisesti joko OFA:ssa Yhdysvalloissa tai Elisabeth Ball (Pawpeds) Ruotsissa, mutta toki kotimainenkin ortopedi voi kuvat kissan omistajalle lausua. Lonkkaviat ovat vähentyneet kuvauksen myötä ja ovat harvinaisempia niissä suvuissa, joissa lonkat kuvataan.
OFA:ssa lonkkatutkimuksiin erikoistuneet lääkärit analysoivat lonkkakuvat ja antavat yhteislausunnon. Alla on esitetty arvostelu.
Excellent = Erinomainen
Good = Hyvä
Fair = Kohtalainen
Borderline = Rajatapaus, kuvaus suositellaan uusittavaksi puolen vuoden kuluttua.
Mild = Lievä
Moderate = Melko vakava
Severe = Vakava
Ruotsissa normaalilonkkaisia (borderlinen yläpuolella) ei eritellä tason mukaan ja dysplaatiset tulokset esitetään numeroin Mild = 1, Moderate = 2 ja Severe = 3.
Kasvatukseen suoraan soveltuvia tuloksia ovat tulokset Excellent, Good ja Fair. Borderline suositellaan uusintakuvattavaksi ja päätös kasvatuksesta tehtäväksi vasta sen jälkeen. Dysplaattisen tuloksen saaneet kissat suositellaan käytettäväksi vakavalla harkinnalla ja mikäli käyttöön päädytään, ne tulisi yhdistää ainoastaan Excellent-, Good- tai Fair -tuloksen saaneen kissan kanssa. Severe-tuloksen saanutta kissaa ei suositella käytettäväksi lainkaan jatkojalostukseen.