Sairaudessa on kyse lihaksistoa käskyttävien hermosolujen tuhoutumisesta selkäytimessä, aiheuttaen lihasten surkastumista sekä lihasten heikkoutta. Sairauden voi havaita jo pennun ensimmäisten elinkuukausien, noin 3-4 kuukauden iässä hoippuvana kävelynä sekä huojuvana seisontana. Alle puolivuotiaana pentu alkaa olla jo liian heikko hyppäämään huonekaluille, tai hypätessä alas laskeutuminen on silminnähden kömpelöä. Pidempikarvaisena kissana Maine Coon pystyy usein peittämään tätä sairautta, mutta lähempi tunnustelu osoittaa lihasmassan kadonneen.
Sairastuneet kissat eivät kärsi kivuista, ne syövät ja juovat halukkaasti, eivätkä kärsi pidätyskyvyttömyydestä. Sisäkissana sairastunut kissa saattaa elää mukavasti useita vuosia, tiettävästi vanhimmat SMA:ta sairastaneet kissat ovat eläneet 8-9-vuotiaiksi saakka. Sairaus on yleisempi USA:ssa, josta Maine Coonkin on peräisin ja sieltä on aikojen saatossa Eurooppaankin tuotu lukuisia yksilöitä. Tauti periytyy autosomaalisesti (ilman sukupuolisidonnaisuutta) ja resessiivisesti (sukupolvia yli hypäten), eli kummankin vanhemman piilevästi jälkeläisilleen välittämänä. Tauti voidaan testata dna-testillä. SMA-testi auttaa poistamaan taudin kantajat kasvatuksesta.